heittely
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheittely (2)
- se, että heitellään
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhei̯t̪ːely/
- tavutus: heit‧te‧ly
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heittely | heittelyt |
| genetiivi | heittelyn | heittelyjen heittelyiden heittelyitten |
| partitiivi | heittelyä | heittelyitä heittelyjä |
| akkusatiivi | heittely; heittelyn |
heittelyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | heittelyssä | heittelyissä |
| elatiivi | heittelystä | heittelyistä |
| illatiivi | heittelyyn | heittelyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | heittelyllä | heittelyillä |
| ablatiivi | heittelyltä | heittelyiltä |
| allatiivi | heittelylle | heittelyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | heittelynä | heittelyinä |
| translatiivi | heittelyksi | heittelyiksi |
| abessiivi | heittelyttä | heittelyittä |
| instruktiivi | – | heittelyin |
| komitatiivi | – | heittelyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | heittely- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- heittely Kielitoimiston sanakirjassa