helinä
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
helinä (12)
- korkeataajuinen ääni, joka syntyy esim. useiden pienten metalli- tai lasiesineiden osuessa toisiinsa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhelinæ/
- tavutus: he‧li‧nä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helinä | helinät |
| genetiivi | helinän | helinöiden helinöitten (helinäin) |
| partitiivi | helinää | helinöitä |
| akkusatiivi | helinä; helinän |
helinät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helinässä | helinöissä |
| elatiivi | helinästä | helinöistä |
| illatiivi | helinään | helinöihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helinällä | helinöillä |
| ablatiivi | helinältä | helinöiltä |
| allatiivi | helinälle | helinöille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helinänä | helinöinä |
| translatiivi | helinäksi | helinöiksi |
| abessiivi | helinättä | helinöittä |
| instruktiivi | – | helinöin |
| komitatiivi | – | helinöine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | helinä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
- (läheisiä sanoja) kilinä
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- helinä Kielitoimiston sanakirjassa