heliseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheliseminen (38)
- teonnimi verbistä helistä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | heliseminen | helisemiset |
| genetiivi | helisemisen | helisemisten helisemisien |
| partitiivi | helisemistä | helisemisiä |
| akkusatiivi | heliseminen; helisemisen |
helisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helisemisessä | helisemisissä |
| elatiivi | helisemisestä | helisemisistä |
| illatiivi | helisemiseen | helisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helisemisellä | helisemisillä |
| ablatiivi | helisemiseltä | helisemisiltä |
| allatiivi | helisemiselle | helisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helisemisenä (helisemisnä) |
helisemisinä |
| translatiivi | helisemiseksi | helisemisiksi |
| abessiivi | helisemisettä | helisemisittä |
| instruktiivi | – | helisemisin |
| komitatiivi | – | helisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | helisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
helisemis- | |