helkkääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahelkkääminen (38)
- teonnimi verbistä helkätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | helkkääminen | helkkäämiset |
genetiivi | helkkäämisen | helkkäämisten helkkäämisien |
partitiivi | helkkäämistä | helkkäämisiä |
akkusatiivi | helkkääminen; helkkäämisen |
helkkäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | helkkäämisessä | helkkäämisissä |
elatiivi | helkkäämisestä | helkkäämisistä |
illatiivi | helkkäämiseen | helkkäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | helkkäämisellä | helkkäämisillä |
ablatiivi | helkkäämiseltä | helkkäämisiltä |
allatiivi | helkkäämiselle | helkkäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | helkkäämisenä (helkkäämisnä) |
helkkäämisinä |
translatiivi | helkkäämiseksi | helkkäämisiksi |
abessiivi | helkkäämisettä | helkkäämisittä |
instruktiivi | – | helkkäämisin |
komitatiivi | – | helkkäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | helkkäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
helkkäämis- |