Wikipedia
Katso artikkeli Helluntai Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Helluntai

Substantiivi

muokkaa

helluntai (18)

  1. Kristillinen juhlapäivä, seitsemäs sunnuntai pääsiäisen jälkeen. Suomessa juhlapyhä ja kirkollinen juhlapäivä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhelːunt̪ɑi̯/
  • tavutus: hel‧lun‧tai

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi helluntai helluntait
genetiivi helluntain helluntaiden
helluntaitten
partitiivi helluntaita helluntaita
akkusatiivi helluntai;
helluntain
helluntait
sisäpaikallissijat
inessiivi helluntaissa helluntaissa
elatiivi helluntaista helluntaista
illatiivi helluntaihin helluntaihin
ulkopaikallissijat
adessiivi helluntailla helluntailla
ablatiivi helluntailta helluntailta
allatiivi helluntaille helluntaille
muut sijamuodot
essiivi helluntaina helluntaina
translatiivi helluntaiksi helluntaiksi
abessiivi helluntaitta helluntaitta
instruktiivi helluntain
komitatiivi helluntaine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo helluntai-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

helluntaiherätys, helluntailiike, helluntaipäivä, helluntaiseurakunta, helluntaiystävä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • helluntai Kielitoimiston sanakirjassa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Helluntai. Kotimaisten kielten keskus
  • Artikkeli 1107 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa