helpottunut
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
helpottunut (47) (komparatiivi helpottuneempi, superlatiivi helpottunein) (taivutus[luo])
- jostakin vaivanneesta vapautunut, huojentunut
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhelpot̪ˌt̪unut̪/
- tavutus: hel‧pot‧tu‧nut
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: helpottuneesti
Aiheesta muualla muokkaa
- helpottunut Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
helpottunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä helpottua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | helpottunut | helpottuneet |
| genetiivi | helpottuneen | helpottuneiden helpottuneitten |
| partitiivi | helpottunutta | helpottuneita |
| akkusatiivi | helpottunut; helpottuneen | helpottuneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | helpottuneessa | helpottuneissa |
| elatiivi | helpottuneesta | helpottuneista |
| illatiivi | helpottuneeseen | helpottuneisiin helpottuneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | helpottuneella | helpottuneilla |
| ablatiivi | helpottuneelta | helpottuneilta |
| allatiivi | helpottuneelle | helpottuneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | helpottuneena | helpottuneina |
| translatiivi | helpottuneeksi | helpottuneiksi |
| abessiivi | helpottuneetta | helpottuneitta |
| instruktiivi | – | helpottunein |
| komitatiivi | – | helpottuneine |