heltiävä

Suomi

Verbi

heltiävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hellitä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	heltiävä	heltiävät
genetiivi	heltiävän	heltiävien (heltiäväin)
partitiivi	heltiävää	heltiäviä
akkusatiivi	heltiävä; heltiävän	heltiävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	heltiävässä	heltiävissä
elatiivi	heltiävästä	heltiävistä
illatiivi	heltiävään	heltiäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	heltiävällä	heltiävillä
ablatiivi	heltiävältä	heltiäviltä
allatiivi	heltiävälle	heltiäville
muut sijamuodot
essiivi	heltiävänä	heltiävinä
translatiivi	heltiäväksi	heltiäviksi
abessiivi	heltiävättä	heltiävittä
instruktiivi	–	heltiävin
komitatiivi	–	heltiävine