Adjektiivi

muokkaa

hemmoteltu (1-I) (komparatiivi hemmotellumpi, superlatiivi hemmotelluin) (taivutus[luo])

  1. jota hemmotellaan tai on hemmoteltu; yksilö joka on saanut aina tahtonsa läpi, kasvanut liiallisessa materian paljoudessa
    pilalle hemmoteltu kakara

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

hemmoteltu

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä hemmotella

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hemmoteltu hemmotellut
genetiivi hemmotellun hemmoteltujen
partitiivi hemmoteltua hemmoteltuja
akkusatiivi hemmoteltu;
hemmotellun
hemmotellut
sisäpaikallissijat
inessiivi hemmotellussa hemmotelluissa
elatiivi hemmotellusta hemmotelluista
illatiivi hemmoteltuun hemmoteltuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hemmotellulla hemmotelluilla
ablatiivi hemmotellulta hemmotelluilta
allatiivi hemmotellulle hemmotelluille
muut sijamuodot
essiivi hemmoteltuna hemmoteltuina
translatiivi hemmotelluksi hemmotelluiksi
abessiivi hemmotellutta hemmotelluitta
instruktiivi hemmotelluin
komitatiivi hemmoteltuine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}