hemmoteltu
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaahemmoteltu (1-I) (komparatiivi hemmotellumpi, superlatiivi hemmotelluin) (taivutus[luo])
- jota hemmotellaan tai on hemmoteltu; yksilö joka on saanut aina tahtonsa läpi, kasvanut liiallisessa materian paljoudessa
- pilalle hemmoteltu kakara
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaVerbi
muokkaahemmoteltu
- (taivutusmuoto) passiivin partisiipin perfekti verbistä hemmotella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hemmoteltu | hemmotellut |
genetiivi | hemmotellun | hemmoteltujen |
partitiivi | hemmoteltua | hemmoteltuja |
akkusatiivi | hemmoteltu; hemmotellun |
hemmotellut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hemmotellussa | hemmotelluissa |
elatiivi | hemmotellusta | hemmotelluista |
illatiivi | hemmoteltuun | hemmoteltuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hemmotellulla | hemmotelluilla |
ablatiivi | hemmotellulta | hemmotelluilta |
allatiivi | hemmotellulle | hemmotelluille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hemmoteltuna | hemmoteltuina |
translatiivi | hemmotelluksi | hemmotelluiksi |
abessiivi | hemmotellutta | hemmotelluitta |
instruktiivi | – | hemmotelluin |
komitatiivi | – | hemmoteltuine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} |