hengaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahengaaminen (38)
- teonnimi verbistä hengata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hengaaminen | hengaamiset |
| genetiivi | hengaamisen | hengaamisten hengaamisien |
| partitiivi | hengaamista | hengaamisia |
| akkusatiivi | hengaaminen; hengaamisen |
hengaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengaamisessa | hengaamisissa |
| elatiivi | hengaamisesta | hengaamisista |
| illatiivi | hengaamiseen | hengaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengaamisella | hengaamisilla |
| ablatiivi | hengaamiselta | hengaamisilta |
| allatiivi | hengaamiselle | hengaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hengaamisena (hengaamisna) |
hengaamisina |
| translatiivi | hengaamiseksi | hengaamisiksi |
| abessiivi | hengaamisetta | hengaamisitta |
| instruktiivi | – | hengaamisin |
| komitatiivi | – | hengaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hengaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hengaamis- | |