hengaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahengaileminen (38)
- teonnimi verbistä hengailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hengaileminen | hengailemiset |
| genetiivi | hengailemisen | hengailemisten hengailemisien |
| partitiivi | hengailemista | hengailemisia |
| akkusatiivi | hengaileminen; hengailemisen |
hengailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hengailemisessa | hengailemisissa |
| elatiivi | hengailemisesta | hengailemisista |
| illatiivi | hengailemiseen | hengailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hengailemisella | hengailemisilla |
| ablatiivi | hengailemiselta | hengailemisilta |
| allatiivi | hengailemiselle | hengailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hengailemisena (hengailemisna) |
hengailemisina |
| translatiivi | hengailemiseksi | hengailemisiksi |
| abessiivi | hengailemisetta | hengailemisitta |
| instruktiivi | – | hengailemisin |
| komitatiivi | – | hengailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hengailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hengailemis- | |