henkilöinti

Suomi

Substantiivi

henkilöinti (5-J)

henkilöiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈheŋkiˌløi̯nt̪i/
tavutus: hen‧ki‧löin‧ti

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	henkilöinti	henkilöinnit
genetiivi	henkilöinnin	henkilöintien (henkilöintein)
partitiivi	henkilöintiä	henkilöintejä
akkusatiivi	henkilöinti; henkilöinnin	henkilöinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	henkilöinnissä	henkilöinneissä
elatiivi	henkilöinnistä	henkilöinneistä
illatiivi	henkilöintiin	henkilöinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	henkilöinnillä	henkilöinneillä
ablatiivi	henkilöinniltä	henkilöinneiltä
allatiivi	henkilöinnille	henkilöinneille
muut sijamuodot
essiivi	henkilöintinä	henkilöinteinä
translatiivi	henkilöinniksi	henkilöinneiksi
abessiivi	henkilöinnittä	henkilöinneittä
instruktiivi	–	henkilöinnein
komitatiivi	–	henkilöinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	henkilöinni-
vahva vartalo	henkilöinti-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi henkilöidä (vartalo henkilöi-) + johdin -nti

Käännökset

1. henkilöiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

henkilöityminen

Aiheesta muualla

henkilöinti Kielitoimiston sanakirjassa