henkilöinti
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈheŋkiˌløi̯nt̪i/
- tavutus: hen‧ki‧löin‧ti
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | henkilöinti | henkilöinnit |
genetiivi | henkilöinnin | henkilöintien (henkilöintein) |
partitiivi | henkilöintiä | henkilöintejä |
akkusatiivi | henkilöinti; henkilöinnin |
henkilöinnit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | henkilöinnissä | henkilöinneissä |
elatiivi | henkilöinnistä | henkilöinneistä |
illatiivi | henkilöintiin | henkilöinteihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | henkilöinnillä | henkilöinneillä |
ablatiivi | henkilöinniltä | henkilöinneiltä |
allatiivi | henkilöinnille | henkilöinneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | henkilöintinä | henkilöinteinä |
translatiivi | henkilöinniksi | henkilöinneiksi |
abessiivi | henkilöinnittä | henkilöinneittä |
instruktiivi | – | henkilöinnein |
komitatiivi | – | henkilöinteine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | henkilöinni- | |
vahva vartalo | henkilöinti- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. henkilöiminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- henkilöinti Kielitoimiston sanakirjassa