Substantiivi

muokkaa

hentoilu (2)

  1. hentoileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhent̪oi̯lu/
  • tavutus: hen‧toi‧lu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hentoilu hentoilut
genetiivi hentoilun hentoilujen
hentoiluiden
hentoiluitten
partitiivi hentoilua hentoiluita
hentoiluja
akkusatiivi hentoilu;
hentoilun
hentoilut
sisäpaikallissijat
inessiivi hentoilussa hentoiluissa
elatiivi hentoilusta hentoiluista
illatiivi hentoiluun hentoiluihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hentoilulla hentoiluilla
ablatiivi hentoilulta hentoiluilta
allatiivi hentoilulle hentoiluille
muut sijamuodot
essiivi hentoiluna hentoiluina
translatiivi hentoiluksi hentoiluiksi
abessiivi hentoilutta hentoiluitta
instruktiivi hentoiluin
komitatiivi hentoiluine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hentoilu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi hentoilla + johdin -u

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa