SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

hentous (40)[1]

  1. se, että on hento

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈhent̪ous/ tai /ˈhent̪ou̯s/
  • tavutus: hen‧to‧us / hen‧tous

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hentous hentoudet
genetiivi hentouden hentouksien
partitiivi hentoutta hentouksia
akkusatiivi hentous;
hentouden
hentoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hentoudessa hentouksissa
elatiivi hentoudesta hentouksista
illatiivi hentouteen hentouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hentoudella hentouksilla
ablatiivi hentoudelta hentouksilta
allatiivi hentoudelle hentouksille
muut sijamuodot
essiivi hentoutena hentouksina
translatiivi hentoudeksi hentouksiksi
abessiivi hentoudetta hentouksitta
instruktiivi hentouksin
komitatiivi hentouksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hentoude-
vahva vartalo hentoute-
konsonantti-
vartalo
hentout-

EtymologiaMuokkaa

sanan hento vartalosta hento- ja suffiksista -us

KäännöksetMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • hentous Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40