heräileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaheräileminen (38)
- teonnimi verbistä heräillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | heräileminen | heräilemiset |
genetiivi | heräilemisen | heräilemisten heräilemisien |
partitiivi | heräilemistä | heräilemisiä |
akkusatiivi | heräileminen; heräilemisen |
heräilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | heräilemisessä | heräilemisissä |
elatiivi | heräilemisestä | heräilemisistä |
illatiivi | heräilemiseen | heräilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | heräilemisellä | heräilemisillä |
ablatiivi | heräilemiseltä | heräilemisiltä |
allatiivi | heräilemiselle | heräilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | heräilemisenä (heräilemisnä) |
heräilemisinä |
translatiivi | heräilemiseksi | heräilemisiksi |
abessiivi | heräilemisettä | heräilemisittä |
instruktiivi | – | heräilemisin |
komitatiivi | – | heräilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | heräilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
heräilemis- |