herahteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaherahteleminen (38)
- teonnimi verbistä herahdella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | herahteleminen | herahtelemiset |
genetiivi | herahtelemisen | herahtelemisten herahtelemisien |
partitiivi | herahtelemista | herahtelemisia |
akkusatiivi | herahteleminen; herahtelemisen |
herahtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | herahtelemisessa | herahtelemisissa |
elatiivi | herahtelemisesta | herahtelemisista |
illatiivi | herahtelemiseen | herahtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | herahtelemisella | herahtelemisilla |
ablatiivi | herahtelemiselta | herahtelemisilta |
allatiivi | herahtelemiselle | herahtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | herahtelemisena (herahtelemisna) |
herahtelemisina |
translatiivi | herahtelemiseksi | herahtelemisiksi |
abessiivi | herahtelemisetta | herahtelemisitta |
instruktiivi | – | herahtelemisin |
komitatiivi | – | herahtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | herahtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
herahtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi herahdella + johdin -minen