hermostunut
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
hermostunut (47) (komparatiivi hermostuneempi, superlatiivi hermostunein) (taivutus [luo]) [her·mos·tu·nut]
- jännittynyt, levoton, huolestunut
- vihainen
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhermosˌt̪unut̪/
- tavutus: her‧mos‧tu‧nut
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa
Johdokset muokkaa
- adverbit: hermostuneesti
- substantiivit: hermostuneisuus
Aiheesta muualla muokkaa
- hermostunut Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi muokkaa
hermostunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hermostua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hermostunut | hermostuneet |
genetiivi | hermostuneen | hermostuneiden hermostuneitten |
partitiivi | hermostunutta | hermostuneita |
akkusatiivi | hermostunut; hermostuneen | hermostuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hermostuneessa | hermostuneissa |
elatiivi | hermostuneesta | hermostuneista |
illatiivi | hermostuneeseen | hermostuneisiin hermostuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hermostuneella | hermostuneilla |
ablatiivi | hermostuneelta | hermostuneilta |
allatiivi | hermostuneelle | hermostuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hermostuneena | hermostuneina |
translatiivi | hermostuneeksi | hermostuneiksi |
abessiivi | hermostuneetta | hermostuneitta |
instruktiivi | – | hermostunein |
komitatiivi | – | hermostuneine |