hermostunut
Suomi
muokkaaAdjektiivi
muokkaahermostunut (47) (komparatiivi hermostuneempi, superlatiivi hermostunein) (taivutus[luo]) [her·mos·tu·nut]
- jännittynyt, levoton, huolestunut
- vihainen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhermosˌt̪unut̪/
- tavutus: her‧mos‧tu‧nut
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaVastakohdat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adverbit: hermostuneesti
- substantiivit: hermostuneisuus
Aiheesta muualla
muokkaa- hermostunut Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkelit 635, 959 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Verbi
muokkaahermostunut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hermostua
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hermostunut | hermostuneet |
genetiivi | hermostuneen | hermostuneiden hermostuneitten |
partitiivi | hermostunutta | hermostuneita |
akkusatiivi | hermostunut; hermostuneen |
hermostuneet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hermostuneessa | hermostuneissa |
elatiivi | hermostuneesta | hermostuneista |
illatiivi | hermostuneeseen | hermostuneisiin hermostuneihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hermostuneella | hermostuneilla |
ablatiivi | hermostuneelta | hermostuneilta |
allatiivi | hermostuneelle | hermostuneille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hermostuneena | hermostuneina |
translatiivi | hermostuneeksi | hermostuneiksi |
abessiivi | hermostuneetta | hermostuneitta |
instruktiivi | – | hermostunein |
komitatiivi | – | hermostuneine |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hermostunee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hermostunut- |