Adjektiivi

muokkaa

hermostunut (47) (komparatiivi hermostuneempi, superlatiivi hermostunein) (taivutus[luo]) [her·mos·tu·nut]

  1. jännittynyt, levoton, huolestunut
  2. vihainen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhermosˌt̪unut̪/
  • tavutus: her‧mos‧tu‧nut

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Vastakohdat
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hermostunut Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkelit 635, 959 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

hermostunut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hermostua

Taivutus

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hermostunut hermostuneet
genetiivi hermostuneen hermostuneiden
hermostuneitten
partitiivi hermostunutta hermostuneita
akkusatiivi hermostunut;
hermostuneen
hermostuneet
sisäpaikallissijat
inessiivi hermostuneessa hermostuneissa
elatiivi hermostuneesta hermostuneista
illatiivi hermostuneeseen hermostuneisiin
hermostuneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hermostuneella hermostuneilla
ablatiivi hermostuneelta hermostuneilta
allatiivi hermostuneelle hermostuneille
muut sijamuodot
essiivi hermostuneena hermostuneina
translatiivi hermostuneeksi hermostuneiksi
abessiivi hermostuneetta hermostuneitta
instruktiivi hermostunein
komitatiivi hermostuneine
vartalot
vokaalivartalo hermostunee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hermostunut-