Substantiivi

muokkaa

hie (48) (monikko hieet)

  1. hiomalla valmistettu näyte
    Etsattua kalvoa ja hiettä mikroskoopissa tarkasteltaessa voidaan säteilyjälkien aiheuttajat paikantaa hieestä. (gtk.fi)

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhie̯ˣ/
  • tavutus: hie

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hie hieet
genetiivi hieen hieiden
hieitten
partitiivi hiettä hieitä
akkusatiivi hie;
hieen
hieet
sisäpaikallissijat
inessiivi hieessä hieissä
elatiivi hieestä hieistä
illatiivi hieeseen hieisiin
hieihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hieellä hieillä
ablatiivi hieeltä hieiltä
allatiivi hieelle hieille
muut sijamuodot
essiivi hieenä hieinä
translatiivi hieeksi hieiksi
abessiivi hieettä hieittä
instruktiivi hiein
komitatiivi hieine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
hiet-

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hie Kielitoimiston sanakirjassa