hienontuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahienontuminen (38)
- teonnimi verbistä hienontua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hienontuminen | hienontumiset |
| genetiivi | hienontumisen | hienontumisten hienontumisien |
| partitiivi | hienontumista | hienontumisia |
| akkusatiivi | hienontuminen; hienontumisen |
hienontumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hienontumisessa | hienontumisissa |
| elatiivi | hienontumisesta | hienontumisista |
| illatiivi | hienontumiseen | hienontumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hienontumisella | hienontumisilla |
| ablatiivi | hienontumiselta | hienontumisilta |
| allatiivi | hienontumiselle | hienontumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hienontumisena (hienontumisna) |
hienontumisina |
| translatiivi | hienontumiseksi | hienontumisiksi |
| abessiivi | hienontumisetta | hienontumisitta |
| instruktiivi | – | hienontumisin |
| komitatiivi | – | hienontumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hienontumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hienontumis- | |