hienosto
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
hienosto (2) (kollektiivinen)
- sivistynyt tai hyvin toimeentuleva kansanosa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhie̯nost̪o/
- tavutus: hie‧nos‧to
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hienosto | hienostot |
| genetiivi | hienoston | hienostojen hienostoiden hienostoitten |
| partitiivi | hienostoa | hienostoita hienostoja |
| akkusatiivi | hienosto; hienoston |
hienostot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hienostossa | hienostoissa |
| elatiivi | hienostosta | hienostoista |
| illatiivi | hienostoon | hienostoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hienostolla | hienostoilla |
| ablatiivi | hienostolta | hienostoilta |
| allatiivi | hienostolle | hienostoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hienostona | hienostoina |
| translatiivi | hienostoksi | hienostoiksi |
| abessiivi | hienostotta | hienostoitta |
| instruktiivi | – | hienostoin |
| komitatiivi | – | hienostoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hienosto- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. sivistynyt tai hyvin toimeentuleva kansanosa
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |