Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hieroglyfi (5)[1]

  1. muinaisegyptiläinen kuvakirjoitusmerkki
  2. (kuvaannollisesti) käsittämätön kirjoitusmerkki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hieroglyfi hieroglyfit
genetiivi hieroglyfin hieroglyfien
(hieroglyfein)
partitiivi hieroglyfiä hieroglyfejä
akkusatiivi hieroglyfi;
hieroglyfin
hieroglyfit
sisäpaikallissijat
inessiivi hieroglyfissä hieroglyfeissä
elatiivi hieroglyfistä hieroglyfeistä
illatiivi hieroglyfiin hieroglyfeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hieroglyfillä hieroglyfeillä
ablatiivi hieroglyfiltä hieroglyfeiltä
allatiivi hieroglyfille hieroglyfeille
muut sijamuodot
essiivi hieroglyfinä hieroglyfeinä
translatiivi hieroglyfiksi hieroglyfeiksi
abessiivi hieroglyfittä hieroglyfeittä
instruktiivi hieroglyfein
komitatiivi hieroglyfeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hieroglyfi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta hieroglyf < lähinnä ranskan sanasta hiéroglyphe < adjektiivista hiéroglyphique < latinan hieroglyphicus < kreikan ἱερογλυφικός (hieroglyphikós), sanoista ῐ̔ερός (hierós) ja γλυφικός (glyphikós)[2]; vrt hiero- ja -glyfi, glyyfi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hieroglyfikirjoitus

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
  2. Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.