hierokratia

Suomi

hierokratia (12)

käsitys, jonka mukaan maallinen valta on alisteinen hengelliselle vallalle, pappisvalta

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hierokratia	hierokratiat
genetiivi	hierokratian	hierokratioiden hierokratioitten (hierokratiain)
partitiivi	hierokratiaa	hierokratioita
akkusatiivi	hierokratia; hierokratian	hierokratiat
sisäpaikallissijat
inessiivi	hierokratiassa	hierokratioissa
elatiivi	hierokratiasta	hierokratioista
illatiivi	hierokratiaan	hierokratioihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hierokratialla	hierokratioilla
ablatiivi	hierokratialta	hierokratioilta
allatiivi	hierokratialle	hierokratioille
muut sijamuodot
essiivi	hierokratiana	hierokratioina
translatiivi	hierokratiaksi	hierokratioiksi
abessiivi	hierokratiatta	hierokratioitta
instruktiivi	–	hierokratioin
komitatiivi	–	hierokratioine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	hierokratia-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

1. käsitys, jonka mukaan maallinen valta on alisteinen hengelliselle vallalle, pappisvalta