hihittäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahihittäminen (38)
- teonnimi verbistä hihittää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hihittäminen | hihittämiset |
genetiivi | hihittämisen | hihittämisten hihittämisien |
partitiivi | hihittämistä | hihittämisiä |
akkusatiivi | hihittäminen; hihittämisen |
hihittämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | hihittämisessä | hihittämisissä |
elatiivi | hihittämisestä | hihittämisistä |
illatiivi | hihittämiseen | hihittämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | hihittämisellä | hihittämisillä |
ablatiivi | hihittämiseltä | hihittämisiltä |
allatiivi | hihittämiselle | hihittämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hihittämisenä (hihittämisnä) |
hihittämisinä |
translatiivi | hihittämiseksi | hihittämisiksi |
abessiivi | hihittämisettä | hihittämisittä |
instruktiivi | – | hihittämisin |
komitatiivi | – | hihittämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | hihittämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
hihittämis- |