hihittelevä
Suomi
muokkaaVerbi
muokkaahihittelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hihitellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hihittelevä | hihittelevät |
| genetiivi | hihittelevän | hihittelevien (hihitteleväin) |
| partitiivi | hihittelevää | hihitteleviä |
| akkusatiivi | hihittelevä; hihittelevän |
hihittelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hihittelevässä | hihittelevissä |
| elatiivi | hihittelevästä | hihittelevistä |
| illatiivi | hihittelevään | hihitteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hihittelevällä | hihittelevillä |
| ablatiivi | hihittelevältä | hihitteleviltä |
| allatiivi | hihittelevälle | hihitteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hihittelevänä | hihittelevinä |
| translatiivi | hihitteleväksi | hihitteleviksi |
| abessiivi | hihittelevättä | hihittelevittä |
| instruktiivi | – | hihittelevin |
| komitatiivi | – | hihittelevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hihittelevä- | |
| vahva vartalo | hihittelevä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |