hiihtäjä
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaahiihtäjä (10)
- henkilö, joka hiihtää
- (arkikieltä) henkilö, kulkija epämääräiseen henkilöön viittaavissa ilmauksissa
- Kaikenlaista hiihtäjää täälläkin tapaa.
- IT-alalta löytyy niin omituista hiihtäjää, että yksi epäsosiaalinen assburger [= Asperger-henkilö] ei edes erotu joukosta. (keskustelupalstaviesti, vauva.fi)
- ihme hiihtäjä – ihme tyyppi, outo heppu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhiːht̪æjæ/
- tavutus: hiih‧tä‧jä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiihtäjä | hiihtäjät |
| genetiivi | hiihtäjän | hiihtäjien (hiihtäjäin) |
| partitiivi | hiihtäjää | hiihtäjiä |
| akkusatiivi | hiihtäjä; hiihtäjän |
hiihtäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiihtäjässä | hiihtäjissä |
| elatiivi | hiihtäjästä | hiihtäjistä |
| illatiivi | hiihtäjään | hiihtäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiihtäjällä | hiihtäjillä |
| ablatiivi | hiihtäjältä | hiihtäjiltä |
| allatiivi | hiihtäjälle | hiihtäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiihtäjänä | hiihtäjinä |
| translatiivi | hiihtäjäksi | hiihtäjiksi |
| abessiivi | hiihtäjättä | hiihtäjittä |
| instruktiivi | – | hiihtäjin |
| komitatiivi | – | hiihtäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiihtäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hiihtäjä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 456 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa