Substantiivi

muokkaa

hiilari (6)

  1. (arkikieltä) hiilihydraatti ravinnossa
    Hiilareita vähentämällä kondikseen (iltalehti)
    Karppaaja ei huoli hiilareita (hs.fi)
  2. (puhekieltä) hiilikuitu

Taivutus

muokkaa
Taivutus (yleiskielessä)
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hiilari hiilarit
genetiivi hiilarin hiilarien
hiilareiden
hiilareitten
partitiivi hiilaria hiilareita
hiilareja
akkusatiivi hiilari;
hiilarin
hiilarit
sisäpaikallissijat
inessiivi hiilarissa hiilareissa
elatiivi hiilarista hiilareista
illatiivi hiilariin hiilareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hiilarilla hiilareilla
ablatiivi hiilarilta hiilareilta
allatiivi hiilarille hiilareille
muut sijamuodot
essiivi hiilarina hiilareina
translatiivi hiilariksi hiilareiksi
abessiivi hiilaritta hiilareitta
instruktiivi hiilarein
komitatiivi hiilareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo hiilari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hiilari Kielitoimiston sanakirjassa