hiivintä

Suomi

Substantiivi

hiivintä (9-J)

hiipiminen

Ääntäminen

IPA: /ˈhiːʋint̪æ/
tavutus: hii‧vin‧tä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hiivintä	hiivinnät
genetiivi	hiivinnän	hiivintöjen (hiivintäin)
partitiivi	hiivintää	hiivintöjä
akkusatiivi	hiivintä; hiivinnän	hiivinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi	hiivinnässä	hiivinnöissä
elatiivi	hiivinnästä	hiivinnöistä
illatiivi	hiivintään	hiivintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hiivinnällä	hiivinnöillä
ablatiivi	hiivinnältä	hiivinnöiltä
allatiivi	hiivinnälle	hiivinnöille
muut sijamuodot
essiivi	hiivintänä	hiivintöinä
translatiivi	hiivinnäksi	hiivinnöiksi
abessiivi	hiivinnättä	hiivinnöittä
instruktiivi	–	hiivinnöin
komitatiivi	–	hiivintöine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	hiivinnä-
vahva vartalo	hiivintä-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hiipiminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

hiivintä Kielitoimiston sanakirjassa