hikeentyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahikeentyminen (38)
- teonnimi verbistä hikeentyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hikeentyminen | hikeentymiset |
| genetiivi | hikeentymisen | hikeentymisten hikeentymisien |
| partitiivi | hikeentymistä | hikeentymisiä |
| akkusatiivi | hikeentyminen; hikeentymisen |
hikeentymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hikeentymisessä | hikeentymisissä |
| elatiivi | hikeentymisestä | hikeentymisistä |
| illatiivi | hikeentymiseen | hikeentymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hikeentymisellä | hikeentymisillä |
| ablatiivi | hikeentymiseltä | hikeentymisiltä |
| allatiivi | hikeentymiselle | hikeentymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hikeentymisenä (hikeentymisnä) |
hikeentymisinä |
| translatiivi | hikeentymiseksi | hikeentymisiksi |
| abessiivi | hikeentymisettä | hikeentymisittä |
| instruktiivi | – | hikeentymisin |
| komitatiivi | – | hikeentymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hikeentymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hikeentymis- | |