hilaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahilaaminen (38)
- teonnimi verbistä hilata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hilaaminen | hilaamiset |
| genetiivi | hilaamisen | hilaamisten hilaamisien |
| partitiivi | hilaamista | hilaamisia |
| akkusatiivi | hilaaminen; hilaamisen |
hilaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hilaamisessa | hilaamisissa |
| elatiivi | hilaamisesta | hilaamisista |
| illatiivi | hilaamiseen | hilaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hilaamisella | hilaamisilla |
| ablatiivi | hilaamiselta | hilaamisilta |
| allatiivi | hilaamiselle | hilaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hilaamisena (hilaamisna) |
hilaamisina |
| translatiivi | hilaamiseksi | hilaamisiksi |
| abessiivi | hilaamisetta | hilaamisitta |
| instruktiivi | – | hilaamisin |
| komitatiivi | – | hilaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hilaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hilaamis- | |