hiljeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiljeneminen (38)
- teonnimi verbistä hiljetä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiljeneminen | hiljenemiset |
| genetiivi | hiljenemisen | hiljenemisten hiljenemisien |
| partitiivi | hiljenemistä | hiljenemisiä |
| akkusatiivi | hiljeneminen; hiljenemisen |
hiljenemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiljenemisessä | hiljenemisissä |
| elatiivi | hiljenemisestä | hiljenemisistä |
| illatiivi | hiljenemiseen | hiljenemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiljenemisellä | hiljenemisillä |
| ablatiivi | hiljenemiseltä | hiljenemisiltä |
| allatiivi | hiljenemiselle | hiljenemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiljenemisenä (hiljenemisnä) |
hiljenemisinä |
| translatiivi | hiljenemiseksi | hiljenemisiksi |
| abessiivi | hiljenemisettä | hiljenemisittä |
| instruktiivi | – | hiljenemisin |
| komitatiivi | – | hiljenemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiljenemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiljenemis- | |