hiljentyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiljentyminen (38)
- teonnimi verbistä hiljentyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiljentyminen | hiljentymiset |
| genetiivi | hiljentymisen | hiljentymisten hiljentymisien |
| partitiivi | hiljentymistä | hiljentymisiä |
| akkusatiivi | hiljentyminen; hiljentymisen |
hiljentymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiljentymisessä | hiljentymisissä |
| elatiivi | hiljentymisestä | hiljentymisistä |
| illatiivi | hiljentymiseen | hiljentymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiljentymisellä | hiljentymisillä |
| ablatiivi | hiljentymiseltä | hiljentymisiltä |
| allatiivi | hiljentymiselle | hiljentymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiljentymisenä (hiljentymisnä) |
hiljentymisinä |
| translatiivi | hiljentymiseksi | hiljentymisiksi |
| abessiivi | hiljentymisettä | hiljentymisittä |
| instruktiivi | – | hiljentymisin |
| komitatiivi | – | hiljentymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiljentymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiljentymis- | |