hillitseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahillitseminen (38)
- teonnimi verbistä hillitä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hillitseminen | hillitsemiset |
| genetiivi | hillitsemisen | hillitsemisten hillitsemisien |
| partitiivi | hillitsemistä | hillitsemisiä |
| akkusatiivi | hillitseminen; hillitsemisen |
hillitsemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hillitsemisessä | hillitsemisissä |
| elatiivi | hillitsemisestä | hillitsemisistä |
| illatiivi | hillitsemiseen | hillitsemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hillitsemisellä | hillitsemisillä |
| ablatiivi | hillitsemiseltä | hillitsemisiltä |
| allatiivi | hillitsemiselle | hillitsemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hillitsemisenä (hillitsemisnä) |
hillitsemisinä |
| translatiivi | hillitsemiseksi | hillitsemisiksi |
| abessiivi | hillitsemisettä | hillitsemisittä |
| instruktiivi | – | hillitsemisin |
| komitatiivi | – | hillitsemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hillitsemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hillitsemis- | |