Katso myös: Hilpi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hilpi (7-E)

  1. lapinhilpien (Arctagrostis) suvun kasvi
  2. tunturihilpien (Phippsia) suvun kasvi
  3. vesihilpien (Catabrosa) suvun kasvi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hilpi hilvet
genetiivi hilven hilpien
(hilpein)
partitiivi hilpeä hilpiä
akkusatiivi hilpi;
hilven
hilvet
sisäpaikallissijat
inessiivi hilvessä hilvissä
elatiivi hilvestä hilvistä
illatiivi hilpeen hilpiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hilvellä hilvillä
ablatiivi hilveltä hilviltä
allatiivi hilvelle hilville
muut sijamuodot
essiivi hilpenä hilpinä
translatiivi hilveksi hilviksi
abessiivi hilvettä hilvittä
instruktiivi hilvin
komitatiivi hilpine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hilve-
vahva vartalo hilpe-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa