himmaaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahimmaaminen (38)
- teonnimi verbistä himmata
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | himmaaminen | himmaamiset |
| genetiivi | himmaamisen | himmaamisten himmaamisien |
| partitiivi | himmaamista | himmaamisia |
| akkusatiivi | himmaaminen; himmaamisen |
himmaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | himmaamisessa | himmaamisissa |
| elatiivi | himmaamisesta | himmaamisista |
| illatiivi | himmaamiseen | himmaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | himmaamisella | himmaamisilla |
| ablatiivi | himmaamiselta | himmaamisilta |
| allatiivi | himmaamiselle | himmaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | himmaamisena (himmaamisna) |
himmaamisina |
| translatiivi | himmaamiseksi | himmaamisiksi |
| abessiivi | himmaamisetta | himmaamisitta |
| instruktiivi | – | himmaamisin |
| komitatiivi | – | himmaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | himmaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
himmaamis- | |