hiominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiominen (38)
- teonnimi verbistä hioa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiominen | hiomiset |
| genetiivi | hiomisen | hiomisten hiomisien |
| partitiivi | hiomista | hiomisia |
| akkusatiivi | hiominen; hiomisen |
hiomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiomisessa | hiomisissa |
| elatiivi | hiomisesta | hiomisista |
| illatiivi | hiomiseen | hiomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiomisella | hiomisilla |
| ablatiivi | hiomiselta | hiomisilta |
| allatiivi | hiomiselle | hiomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiomisena (hiomisna) |
hiomisina |
| translatiivi | hiomiseksi | hiomisiksi |
| abessiivi | hiomisetta | hiomisitta |
| instruktiivi | – | hiomisin |
| komitatiivi | – | hiomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiomis- | |