Substantiivi

muokkaa

hippu (1-B)[1]

  1. hitunen, muru; erityisesti maa-aineksen seassa oleva pieni pala kultaa tai muuta jalometallia

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhipːu/
  • tavutus: hip‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hippu hiput
genetiivi hipun hippujen
partitiivi hippua hippuja
akkusatiivi hippu;
hipun
hiput
sisäpaikallissijat
inessiivi hipussa hipuissa
elatiivi hipusta hipuista
illatiivi hippuun hippuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi hipulla hipuilla
ablatiivi hipulta hipuilta
allatiivi hipulle hipuille
muut sijamuodot
essiivi hippuna hippuina
translatiivi hipuksi hipuiksi
abessiivi hiputta hipuitta
instruktiivi hipuin
komitatiivi hippuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hipu-
vahva vartalo hippu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hippu Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B