hippu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhipːu/
- tavutus: hip‧pu
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hippu | hiput |
| genetiivi | hipun | hippujen |
| partitiivi | hippua | hippuja |
| akkusatiivi | hippu; hipun |
hiput |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hipussa | hipuissa |
| elatiivi | hipusta | hipuista |
| illatiivi | hippuun | hippuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hipulla | hipuilla |
| ablatiivi | hipulta | hipuilta |
| allatiivi | hipulle | hipuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hippuna | hippuina |
| translatiivi | hipuksi | hipuiksi |
| abessiivi | hiputta | hipuitta |
| instruktiivi | – | hipuin |
| komitatiivi | – | hippuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hipu- | |
| vahva vartalo | hippu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- hippu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-B