hirttänyt
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hirttänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä hirttää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirttänyt | hirttäneet |
| genetiivi | hirttäneen | hirttäneiden hirttäneitten |
| partitiivi | hirttänyttä | hirttäneitä |
| akkusatiivi | hirttänyt; hirttäneen | hirttäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirttäneessä | hirttäneissä |
| elatiivi | hirttäneestä | hirttäneistä |
| illatiivi | hirttäneeseen | hirttäneisiin hirttäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirttäneellä | hirttäneillä |
| ablatiivi | hirttäneeltä | hirttäneiltä |
| allatiivi | hirttäneelle | hirttäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirttäneenä | hirttäneinä |
| translatiivi | hirttäneeksi | hirttäneiksi |
| abessiivi | hirttäneettä | hirttäneittä |
| instruktiivi | – | hirttänein |
| komitatiivi | – | hirttäneine |