hirttävä
Suomi muokkaa
Verbi muokkaa
hirttävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hirttää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hirttävä | hirttävät |
| genetiivi | hirttävän | hirttävien (hirttäväin) |
| partitiivi | hirttävää | hirttäviä |
| akkusatiivi | hirttävä; hirttävän | hirttävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hirttävässä | hirttävissä |
| elatiivi | hirttävästä | hirttävistä |
| illatiivi | hirttävään | hirttäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hirttävällä | hirttävillä |
| ablatiivi | hirttävältä | hirttäviltä |
| allatiivi | hirttävälle | hirttäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hirttävänä | hirttävinä |
| translatiivi | hirttäväksi | hirttäviksi |
| abessiivi | hirttävättä | hirttävittä |
| instruktiivi | – | hirttävin |
| komitatiivi | – | hirttävine |