hirttävä

Suomi

Verbi

hirttävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä hirttää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	hirttävä	hirttävät
genetiivi	hirttävän	hirttävien (hirttäväin)
partitiivi	hirttävää	hirttäviä
akkusatiivi	hirttävä; hirttävän	hirttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	hirttävässä	hirttävissä
elatiivi	hirttävästä	hirttävistä
illatiivi	hirttävään	hirttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	hirttävällä	hirttävillä
ablatiivi	hirttävältä	hirttäviltä
allatiivi	hirttävälle	hirttäville
muut sijamuodot
essiivi	hirttävänä	hirttävinä
translatiivi	hirttäväksi	hirttäviksi
abessiivi	hirttävättä	hirttävittä
instruktiivi	–	hirttävin
komitatiivi	–	hirttävine