historioiminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahistorioiminen (38)
- teonnimi verbistä historioida
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | historioiminen | historioimiset |
genetiivi | historioimisen | historioimisten historioimisien |
partitiivi | historioimista | historioimisia |
akkusatiivi | historioiminen; historioimisen |
historioimiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | historioimisessa | historioimisissa |
elatiivi | historioimisesta | historioimisista |
illatiivi | historioimiseen | historioimisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | historioimisella | historioimisilla |
ablatiivi | historioimiselta | historioimisilta |
allatiivi | historioimiselle | historioimisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | historioimisena (historioimisna) |
historioimisina |
translatiivi | historioimiseksi | historioimisiksi |
abessiivi | historioimisetta | historioimisitta |
instruktiivi | – | historioimisin |
komitatiivi | – | historioimisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | historioimise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
historioimis- |
Etymologia
muokkaa- verbi historioida + johdin -minen