hiukominen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahiukominen (38)
- teonnimi verbistä hiukoa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hiukominen | hiukomiset |
| genetiivi | hiukomisen | hiukomisten hiukomisien |
| partitiivi | hiukomista | hiukomisia |
| akkusatiivi | hiukominen; hiukomisen |
hiukomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hiukomisessa | hiukomisissa |
| elatiivi | hiukomisesta | hiukomisista |
| illatiivi | hiukomiseen | hiukomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hiukomisella | hiukomisilla |
| ablatiivi | hiukomiselta | hiukomisilta |
| allatiivi | hiukomiselle | hiukomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hiukomisena (hiukomisna) |
hiukomisina |
| translatiivi | hiukomiseksi | hiukomisiksi |
| abessiivi | hiukomisetta | hiukomisitta |
| instruktiivi | – | hiukomisin |
| komitatiivi | – | hiukomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hiukomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hiukomis- | |