hohkoharakka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahohkoharakka (14)
- (halventava, murteellinen, vanhentunut, ihmisestä) närhi
- Eeva: Kuin tuo lepakko nyt mönsträsi minun ehta-posliinisen sokerirasiani, rakas nimipäivälahja herroiltani. Maksa pois, mies; maksa se paikalla, sinä harakka, hohkoharakka, närri!
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hohkoharakka | hohkoharakat |
| genetiivi | hohkoharakan | hohkoharakoiden hohkoharakoitten hohkoharakkojen (hohkoharakkain) |
| partitiivi | hohkoharakkaa | hohkoharakoita hohkoharakkoja |
| akkusatiivi | hohkoharakka; hohkoharakan |
hohkoharakat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hohkoharakassa | hohkoharakoissa |
| elatiivi | hohkoharakasta | hohkoharakoista |
| illatiivi | hohkoharakkaan | hohkoharakkoihin hohkoharakoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hohkoharakalla | hohkoharakoilla |
| ablatiivi | hohkoharakalta | hohkoharakoilta |
| allatiivi | hohkoharakalle | hohkoharakoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hohkoharakkana | hohkoharakkoina hohkoharakoina |
| translatiivi | hohkoharakaksi | hohkoharakoiksi |
| abessiivi | hohkoharakatta | hohkoharakoitta |
| instruktiivi | – | hohkoharakoin |
| komitatiivi | – | hohkoharakoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | hohkoharaka- | |
| vahva vartalo | hohkoharakka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |