hohteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahohteleminen (38)
- teonnimi verbistä hohdella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hohteleminen | hohtelemiset |
| genetiivi | hohtelemisen | hohtelemisten hohtelemisien |
| partitiivi | hohtelemista | hohtelemisia |
| akkusatiivi | hohteleminen; hohtelemisen |
hohtelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hohtelemisessa | hohtelemisissa |
| elatiivi | hohtelemisesta | hohtelemisista |
| illatiivi | hohtelemiseen | hohtelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hohtelemisella | hohtelemisilla |
| ablatiivi | hohtelemiselta | hohtelemisilta |
| allatiivi | hohtelemiselle | hohtelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hohtelemisena (hohtelemisna) |
hohtelemisina |
| translatiivi | hohtelemiseksi | hohtelemisiksi |
| abessiivi | hohtelemisetta | hohtelemisitta |
| instruktiivi | – | hohtelemisin |
| komitatiivi | – | hohtelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hohtelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hohtelemis- | |