hoikistuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahoikistuminen (38)
- teonnimi verbistä hoikistua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hoikistuminen | hoikistumiset |
| genetiivi | hoikistumisen | hoikistumisten hoikistumisien |
| partitiivi | hoikistumista | hoikistumisia |
| akkusatiivi | hoikistuminen; hoikistumisen |
hoikistumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hoikistumisessa | hoikistumisissa |
| elatiivi | hoikistumisesta | hoikistumisista |
| illatiivi | hoikistumiseen | hoikistumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hoikistumisella | hoikistumisilla |
| ablatiivi | hoikistumiselta | hoikistumisilta |
| allatiivi | hoikistumiselle | hoikistumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hoikistumisena (hoikistumisna) |
hoikistumisina |
| translatiivi | hoikistumiseksi | hoikistumisiksi |
| abessiivi | hoikistumisetta | hoikistumisitta |
| instruktiivi | – | hoikistumisin |
| komitatiivi | – | hoikistumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hoikistumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hoikistumis- | |