Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

hoikkuus (40)

  1. se, että on hoikka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhoi̯kːuːs/
  • tavutus: hoik‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hoikkuus hoikkuudet
genetiivi hoikkuuden hoikkuuksien
partitiivi hoikkuutta hoikkuuksia
akkusatiivi hoikkuus;
hoikkuuden
hoikkuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi hoikkuudessa hoikkuuksissa
elatiivi hoikkuudesta hoikkuuksista
illatiivi hoikkuuteen hoikkuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi hoikkuudella hoikkuuksilla
ablatiivi hoikkuudelta hoikkuuksilta
allatiivi hoikkuudelle hoikkuuksille
muut sijamuodot
essiivi hoikkuutena hoikkuuksina
translatiivi hoikkuudeksi hoikkuuksiksi
abessiivi hoikkuudetta hoikkuuksitta
instruktiivi hoikkuuksin
komitatiivi hoikkuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hoikkuude-
vahva vartalo hoikkuute-
konsonantti-
vartalo
hoikkuut-

Etymologia muokkaa

sanan hoikka vartalosta hoikk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa