hokeminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahokeminen (38)
- teonnimi verbistä hokea
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hokeminen | hokemiset |
| genetiivi | hokemisen | hokemisten hokemisien |
| partitiivi | hokemista | hokemisia |
| akkusatiivi | hokeminen; hokemisen |
hokemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hokemisessa | hokemisissa |
| elatiivi | hokemisesta | hokemisista |
| illatiivi | hokemiseen | hokemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hokemisella | hokemisilla |
| ablatiivi | hokemiselta | hokemisilta |
| allatiivi | hokemiselle | hokemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hokemisena (hokemisna) |
hokemisina |
| translatiivi | hokemiseksi | hokemisiksi |
| abessiivi | hokemisetta | hokemisitta |
| instruktiivi | – | hokemisin |
| komitatiivi | – | hokemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hokemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hokemis- | |