Katso myös: hōkū

Substantiivi

muokkaa

hoku (1-D)[1]

  1. loru, hokema

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhoku/
  • tavutus: ho‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hoku hout
genetiivi houn hokujen
partitiivi hokua hokuja
akkusatiivi hoku;
houn
hout
sisäpaikallissijat
inessiivi houssa houissa
elatiivi housta houista
illatiivi hokuun hokuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi houlla houilla
ablatiivi houlta houilta
allatiivi houlle houille
muut sijamuodot
essiivi hokuna hokuina
translatiivi houksi houiksi
abessiivi houtta houitta
instruktiivi houin
komitatiivi hokuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo hou-
vahva vartalo hoku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • verbi hokea + johdin -u

Aiheesta muualla

muokkaa
  • hoku Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D

Substantiivi

muokkaa

hoku (omistusmuoto: hoku, hokuhu)

  1. aviomies

Liittyvät sanat

muokkaa

mat, matkaci, ponmatkaci, matnepo, hekaci, ponekaci, menoko, katkemat, nispa, okkayo

Lähteet

muokkaa
  • Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
  • Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.