hoku
Katso myös: hōkū |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaÄäntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhoku/
- tavutus: ho‧ku
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | hoku | hout |
genetiivi | houn | hokujen |
partitiivi | hokua | hokuja |
akkusatiivi | hoku; houn |
hout |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | houssa | houissa |
elatiivi | housta | houista |
illatiivi | hokuun | hokuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | houlla | houilla |
ablatiivi | houlta | houilta |
allatiivi | houlle | houille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | hokuna | hokuina |
translatiivi | houksi | houiksi |
abessiivi | houtta | houitta |
instruktiivi | – | houin |
komitatiivi | – | hokuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | hou- | |
vahva vartalo | hoku- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- hoku Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-D
Ainu
muokkaaSubstantiivi
muokkaahoku (omistusmuoto: hoku, hokuhu)
Liittyvät sanat
muokkaamat, matkaci, ponmatkaci, matnepo, hekaci, ponekaci, menoko, katkemat, nispa, okkayo
Lähteet
muokkaa- Tamura, Suzuko: アイヌ語沙流方言辞典. (Ainugo Saru hogen jiten, Ainun sarun murteen sanakirja). Soufuukan, 1996. ISBN 978-488-323-093-8.
- Kayano, Shigeru (toim.): 萱野茂のアイヌ語辞典. (Kayano Shigeru no ainugo jiten, Kayano Shigerun ainun sanakirja). Sanseidou, 1996. ISBN 978-438-517-050-3.