holografia
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
holografia (12)
- tekniikka, jollaa kuvattavasta kohteesta tulevasta valosta saadaan tallennettua aallon amplitudi ja vaihe, jolloin kuva voidaan toistaa kolmiulotteisena hologrammina
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈholoˌgrɑfiɑ/
- tavutus: ho‧lo‧gra‧fi‧a
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | holografia | – |
| genetiivi | holografian | – |
| partitiivi | holografiaa | – |
| akkusatiivi | holografia; holografian |
– |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | holografiassa | – |
| elatiivi | holografiasta | – |
| illatiivi | holografiaan | – |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | holografialla | – |
| ablatiivi | holografialta | – |
| allatiivi | holografialle | – |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | holografiana | – |
| translatiivi | holografiaksi | – |
| abessiivi | holografiatta | – |
| instruktiivi | – | – |
| komitatiivi | – | holografioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | holografia- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
Käännökset muokkaa
1. tekniikka, joka tallentaa kuvattavasta kohteesta aallon amplitudin ja vaiheen
|