hommaileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahommaileminen (38)
- teonnimi verbistä hommailla
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | hommaileminen | hommailemiset |
| genetiivi | hommailemisen | hommailemisten hommailemisien |
| partitiivi | hommailemista | hommailemisia |
| akkusatiivi | hommaileminen; hommailemisen |
hommailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hommailemisessa | hommailemisissa |
| elatiivi | hommailemisesta | hommailemisista |
| illatiivi | hommailemiseen | hommailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hommailemisella | hommailemisilla |
| ablatiivi | hommailemiselta | hommailemisilta |
| allatiivi | hommailemiselle | hommailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | hommailemisena (hommailemisna) |
hommailemisina |
| translatiivi | hommailemiseksi | hommailemisiksi |
| abessiivi | hommailemisetta | hommailemisitta |
| instruktiivi | – | hommailemisin |
| komitatiivi | – | hommailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | hommailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
hommailemis- | |