horisontti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- näennäinen viiva, joka erottaa toisistaan maan ja taivaan jakaen näkökentän kaikki suunnat kahteen osaan: niihin, jotka kohtaavat Maan pinnan, ja niihin, jotka eivät kohtaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhoriˌsont̪ːi/
- tavutus: ho‧ri‧sont‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horisontti | horisontit |
| genetiivi | horisontin | horisonttien (horisonttein) |
| partitiivi | horisonttia | horisontteja |
| akkusatiivi | horisontti; horisontin |
horisontit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horisontissa | horisonteissa |
| elatiivi | horisontista | horisonteista |
| illatiivi | horisonttiin | horisontteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horisontilla | horisonteilla |
| ablatiivi | horisontilta | horisonteilta |
| allatiivi | horisontille | horisonteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horisonttina | horisontteina |
| translatiivi | horisontiksi | horisonteiksi |
| abessiivi | horisontitta | horisonteitta |
| instruktiivi | – | horisontein |
| komitatiivi | – | horisontteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | horisonti- | |
| vahva vartalo | horisontti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- horisontti Kielitoimiston sanakirjassa
- horisontti Tieteen termipankissa