Adjektiivi

muokkaa

horjumaton (34-C) (komparatiivi horjumattomampi, superlatiivi horjumattomin) (taivutus[luo])

  1. (kuvaannollisesti) tiukasti päätöksessään pysyvä, päättäväinen
  2. sellallainen, joka ei horju

Käännökset

muokkaa

horjumaton

  1. (taivutusmuoto) kielteinen agenttipartisiippi verbistä horjua

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi horjumaton horjumattomat
genetiivi horjumattoman horjumattomien
(horjumatonten)
partitiivi horjumatonta horjumattomia
akkusatiivi horjumaton;
horjumattoman
horjumattomat
sisäpaikallissijat
inessiivi horjumattomassa horjumattomissa
elatiivi horjumattomasta horjumattomista
illatiivi horjumattomaan horjumattomiin
ulkopaikallissijat
adessiivi horjumattomalla horjumattomilla
ablatiivi horjumattomalta horjumattomilta
allatiivi horjumattomalle horjumattomille
muut sijamuodot
essiivi horjumattomana
(horjumatonna)
horjumattomina
translatiivi horjumattomaksi horjumattomiksi
abessiivi horjumattomatta horjumattomitta
instruktiivi horjumattomin
komitatiivi horjumattomine
vartalot
vokaalivartalo {{{vart.vok}}}
heikko vartalo {{{vart.heik}}}
vahva vartalo {{{vart.vah}}}
konsonantti-
vartalo
{{{vart.kons}}}