horjuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahorjuminen (38)
- teonnimi verbistä horjua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | horjuminen | horjumiset |
| genetiivi | horjumisen | horjumisten horjumisien |
| partitiivi | horjumista | horjumisia |
| akkusatiivi | horjuminen; horjumisen |
horjumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | horjumisessa | horjumisissa |
| elatiivi | horjumisesta | horjumisista |
| illatiivi | horjumiseen | horjumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | horjumisella | horjumisilla |
| ablatiivi | horjumiselta | horjumisilta |
| allatiivi | horjumiselle | horjumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | horjumisena (horjumisna) |
horjumisina |
| translatiivi | horjumiseksi | horjumisiksi |
| abessiivi | horjumisetta | horjumisitta |
| instruktiivi | – | horjumisin |
| komitatiivi | – | horjumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | horjumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
horjumis- | |